perjantai 16. marraskuuta 2018

Jouluinen ilta Emmas & Mamasilla *yhteistyöpostaus




Emmas & Mamasin ihana Emma kutsui meitä bloggaajia jouluiseen iltaa puodilleen ja siellä meidät vastaanotti oikea joulumaa!

Kamerat räpsyi kilpaa ja joka puolella toinen toistaan suloisemmat koristeet saa mielen väkisinkin jouluiseksi, harmaasta kelistä huolimatta. 

Emma kertoi tämän joulun hittejä olevan erilaiset pienoismaailmat, viime joulun tonttuovi on nyt kasvanut kokonaisiin taloihin ja maisemiin. Puodilta löytyy helposti kasattava ja tuunattava tontunkoti tarvikkeineen. Lumisadepalloja ja eläimiä löytyy jos jonkinmoista. 

The Lumiukko seikkailee tänä jouluna elokuvan lisäksi monenkokoisena niin kakun päällä kuin ilmapalloissa. Unikaveriksikin hänet on mahdollista saada pehmoisena. 





















tiistai 30. lokakuuta 2018

Ympyrä sulkeutuu


Kohta tulee viisi vuotta kun meidän perheessä tehtiin isoja ratkaisuja. Elämä oli vienyt siihen pisteeseen että yhdestä kodista tuli kaksi eri kotia. Itse äitinä joutui jaksamaan oman tunnemyrskyn keskellä lasten murheen ja monet kysymykset. 


Päätös oli silti oikea. Voimme kaikki niin huonosti ettei muuta ratkaisua ollut. Löysimme ihanan kodin jonne teimme oman turvapaikkamme. 



Olin pitänyt blogia jo joitakin vuosia eri nimellä. Muuton myötä nimi vaihtui Meidän Kotiin ja aloitin alusta. Vähän niinkuin koko elämäni. 



Huomasinkin yhtäkkiä etten halunnutkaan jakaa kotiamme julkisuuteen. Tilaisuus olisi ollut lehteen saakka. Tämä oli meidän turvasatamamme, eikä se kuulunut muille. 


Tiesimme alusta saakka että tämä koti on myyntiin rakennettu eikä ostomahdollisuutta tässä elämänvaiheessa ole. Opiskelutaival uuteen ammattiin oli vasta alkamassa. 



Vuosia on nyt kulunut viisi, opiskelut on ohi ja elämässä tapahtunut paljon. On käsitelty menneitä oikein urakalla ja vuorotellen. 
Eletty kuitenkin meidän turvasatamassa. 


Kuukausi sitten sain ensimmäisen soiton, kotimme oli myynnissä ja tänään se varmistui. Meidän Koti on myyty. Nyt on aika kääntää sivua ja katsoa minne me tästä suuntaamme. 


maanantai 22. lokakuuta 2018

Pikkusiskon häissä












Lauantaina juhlittiin nuorimman siskoni häitä. Hurjaa miten aika menee näin nopeaa. Nuorinkin meistä kolmen veljen seitsemästä sisaresta on jo aikuinen nainen ja nyt tuore rouva. 

Hääautoksi nuoripari oli saanut pappamme kaksoisveljen fiat 600. Pappani osti näitä alkoinaan kolme yhtä aikaa. Valkoisen, joka isälläni (remontissa), viininpunaisen joka myytiin kuntoon laiton jälkeen ja tämä vaaleansininen meni kaksoisveljellensä tien toiselle puolelle. 

Alttarin edessä olevalla vihkiryijyllä on tärkeä rooli, sillä isovanhempamme olivat sen päällä ensimmäinen vihkipari reilu 60 vuotta sitten. Tätä tämä rakas pariskunta muistelikin ennen nuoren parin saapumista. 

Kaunista ja liikuttavaa se olikin. Ensin saapui kaasot ja bestmanit yhdessä suloisen pienen siskontyttöni kanssa. Sulhanen odotti jännittyneenä alttarilla ja isäni saatteli kauniin morsiamen sulhonsa luo. 

Mulla kyyneleet valui valtoimenaan ja nuorimpani ihmeissään miksi äiti itkee.  Papillakin taisi olla vaikeaa pidätellä liikuttumistaan. 

Hääpaikka oli siskoni tyyliin koristeltu ja äitini oli valmistanut taidokkaan makrameen vihkiparin taakse.  Juhla oli kaunis ja sopivan rento. Molempien suvusta löytyy laulunlahjoja omaavia ja lauluja kuultiinkin sulhasta myöten. 

 ♡ 
Onnea vielä N & P

keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Haikein mielin


Sain noin kuukausi takaperin soiton joka yllätti vaikka tavallaan oli tiedossa kokoajan. Olimmehan viisi vuotta sitten muuttaneet taloon joka alunperinkin myyntiin oli rakennettu. Saimme kuitenkin vuokrata meille Kodin, isolla K:lla. 

Minä ja neljä lastani. Tästä tuli turvapaikka meille, pesä jonne oli aina yhtä mukava tulla. Ja olla. 


Nyt kotimme kuitenkin lähti myyntiin. Toiveena olisi tietenkin että joku alkaisi meille uudeksi vuokranantajaksi. Samaan aikaan haikeana teemme luopumistyötä jo valmiiksi ja itse olen tuskaisena silmäillyt paikallista asuntotarjontaa. 







Sisustus on elänyt ja vaihdellut vuosien aikana. Alkuun tultiin saatujen ja lainattujen kanssa, huonekalut on tanssineet huoneesta toiseen ja pikkuhiljaa muokattu meidän näköinen koti. 

Kodissamme on ollut ainutlaatuinen kodin henki. Sen on aistineet muutkin meillä vierailleet. Tämä on ollut minulle 14. paikka missä asun ja toiseksi pisin aika elämässäni yhdessä paikassa. 


Siltikin vaikka kuinka haikein mielin tästä kenties muuttamaan joudumme, on koti siellä missä on rakkaat ♡. Eikö totta?