Lauantaina juhlittiin nuorimman siskoni häitä. Hurjaa miten aika menee näin nopeaa. Nuorinkin meistä kolmen veljen seitsemästä sisaresta on jo aikuinen nainen ja nyt tuore rouva.
Hääautoksi nuoripari oli saanut pappamme kaksoisveljen fiat 600. Pappani osti näitä alkoinaan kolme yhtä aikaa. Valkoisen, joka isälläni (remontissa), viininpunaisen joka myytiin kuntoon laiton jälkeen ja tämä vaaleansininen meni kaksoisveljellensä tien toiselle puolelle.
Alttarin edessä olevalla vihkiryijyllä on tärkeä rooli, sillä isovanhempamme olivat sen päällä ensimmäinen vihkipari reilu 60 vuotta sitten. Tätä tämä rakas pariskunta muistelikin ennen nuoren parin saapumista.
Kaunista ja liikuttavaa se olikin. Ensin saapui kaasot ja bestmanit yhdessä suloisen pienen siskontyttöni kanssa. Sulhanen odotti jännittyneenä alttarilla ja isäni saatteli kauniin morsiamen sulhonsa luo.
Mulla kyyneleet valui valtoimenaan ja nuorimpani ihmeissään miksi äiti itkee. Papillakin taisi olla vaikeaa pidätellä liikuttumistaan.
Hääpaikka oli siskoni tyyliin koristeltu ja äitini oli valmistanut taidokkaan makrameen vihkiparin taakse. Juhla oli kaunis ja sopivan rento. Molempien suvusta löytyy laulunlahjoja omaavia ja lauluja kuultiinkin sulhasta myöten.
♡
Onnea vielä N & P
♡
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti